Hoitajista tinkimättä – tärkeimmistä tinkimättä

Sosiaali- ja terveydenhuollon yksi suurimmista uhkista on henkilöstöpula. Aluevaltuustossa suurin osa henkilöstöön liittyvästä keskustelusta pyörii lääkäripulan ympärillä. Ja totta on, että alueellemme kaivattaisiin kipeästi lisää lääkäreitä myös ympäristökuntiin, ei ainoastaan Joensuuhun.

Hyvinvointialueen suurin henkilöstöryhmä ovat kuitenkin hoitajat. Heitä työskentelee terveydenhuollon tehtävissä, ikääntyvien palveluissa, vammaispalveluissa ja perhe ja sosiaalipalveluissa. Yksin ikääntyvien palveluissa työskentelevien määrä oli vuoden 2023 lopussa Hyvinvointialueen henkilöstökertomuksen mukaan 2449. Suurin osa heistä lähi- ja sairaanhoitajia.

Henkilöstön vähimmäismitoitus välittömässä hoitotyössä laski ikääntyvien ympärivuorokautisessa hoivassa vuoden vaihteessa 0,6 aiemmasta 0,65.  Tämä tarkoittaa 6 välitöntä hoitotyötä tekevää 10 vanhusta kohti.  Valvira on määritellyt välittömän ja välillisen työn eron lokakuussa 2020. Määrittelyä noudatetaan edelleen. Välittömään hoitotyöhän ei saa laskea tukipalveluja, kuten siivousta, pyykkihuoltoa tai ruoan valmistusta. Ei myöskään esihenkilöiden ja palveluvastaavien hallinnollista työtä.

Valvira ohjaa sivuillaan selkeästi, että henkilöstömitoituksen on oltava vähimmäismitoitusta korkeampi, jos asukkaiden palvelutarve edellyttää sitä. STM:n Vanhuspalvelulain ympärivuorokautisen hoidon vähimmäishenkilöstömitoituksen soveltamisohjeessa pidetään todennäköisenä, että aiempaa suuremmassa osassa yksiköitä tarvitaan vähimmäismäärää suurempi henkilöstömitoitus.

Yksi tulevan valtuuston tärkeistä tehtävistä on valvoa, että tämä toteutuu. Iäkkäiden määrä keskuudessamme tulee edelleenkin lisääntymään ja hoivan tarve kasvaa. Jokainen vanheneva ansaitsee arvokkaan vanhuuden, hyvän ja tarpeitaan vastaavan hoidon. Työ tarvitsee tekijänsä. Hoitajista tinkimättä.

Satu Melkko

aluevaaliehdokas KD

Liperi

Enemmän hyvinvointia – vähemmän hallintoa

KD:n valtakunnallinen vaalislogan on herättänyt mielenkiintoa viime päivinä.  Mitä se käytännössä oikeastaan tarkoittaa?

KD ei halua paisuttaa ainakaan poliittista hallintoa. Hyvinvointialueilla ei tarvita piilopuoluetukea valtuustoryhmille. Eurot on laitettava palveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen, ei hallintoon.  Haluamme myös, että kaikkien kuntien ääni kuuluu jatkossakin sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteossa. Tämä on turvattava maltillisella lautakuntarakenteella.  Kirjoitin maltillisella enkä monipuolisella, koska meillä Pohjois-Karjalassa lautakunnat eivät ole kuuluneet Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän hallintoon. Varmasti jatkossa tarvitsemme joitakin lautakuntia, mutta niiden perustaminen jokaiselle toimialueelle, tekisi hallinosta raskasta ja kallista, eikä saa olla itsetarkoitus. Kristillisdemokraatit eivät kannata maakuntaveroa eivätkä verotuksen kiristymistä.

Usein hallintoa ajatellaan esimiesten ja päälliköiden erilaisten johtajien lukumääränä. Olen osa tätä hallinnon ravintoketjua. Siellä ruohonjuuritasolla. Ja kyllä olen sitä mieltä, että hallinota voisi jotenkin yksinkertaistaa. Liian paljon esimiestyötäni menee aikaa erilaisten tilastojen ja mitoituksen laskentaan, lukujen siirtelyyn taulukosta toiseen. Tarvitaan automaatiota, joka vapauttaa esimiesten aikaa henkilöstön tukemiseen ja varsinaiseen työn kehittämiseen.  

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on pitkälle kysymys meidän jokaisen arkielämästä, terveydestä ja turvallisuudesta. Siksi ihan jokaisella tulee olla oikeus tarvitsemaansa hoitoon nopeasti ja joustavasti.  Tavoitteena on kuitenkin oltava terveempi Suomi, jota kohti pyritään ennaltaehkäisyllä, terveyden ylläpitämisellä, ajoissa palveluiden piiriin pääsyllä ja huolehtimalla henkilöstön hyvinvoinnista.  Siinäpä meille tavoitetta kerrakseen.

Ikäihmisten mielenterveyspalveluja lisättävä

IMG_3225Viime vuosien palvelurakenneuudistuksessa on jouduttu priorisoimaan entistä tiukemmin sitä, kenelle palveluja tarjotaan. Pikainen haku niin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin, Eksoten kuin Siun soten sivuilla, ei tuota osumia ikäihmisten mielenterveyspalveluille. Tosin mielenterveys – ja päihdepalveluista kertovissa osioissa ei palveluille aseteta yläikärajaa muualla kuin Pohjois-Savossa. Kuopion psykiatrian keskuksen sivuilla kerrotaan mielenterveyspalvelujen koskevan 20-64-vuotiaille. Ensisijaisesti suositellaan omaa terveyskeskusta. Käytännössä monet ikääntyneet jäävät vaille mielenterveyspalveluja.
Mielenterveyden ongelmat eivät katoa ihmisen täytettyä 65-vuotta. Jopa 20% yli 65-vuotiaista on lieviä masennusoireita ja 3-5% vakavan masennuksen kriteerit täyttävää oireilua. Masennus jää helposti tunnistamatta, koska sen oireet sekoittuvat ikääntyneillä usein fyysisiin oireiluihin. Masennuksen myötä saattaa ilmetä myös muistihäiriöitä ja toimintakyvyn laskua.
Ikäihmisten masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla niin kuin muidenkin. Mielialalääkkeitä määrätään ikäihmisille helposti, mutta terapian saaminen on käytännössä mahdotonta. Kuinka käy masentuneen ikäihmisen, jonka omat voimavarat tai varallisuus eivät riitä rajallisiin yksityissektorin terapiapalveluihin? Toimintakyvyn laskun myötä ikäihmiset päätyvät kotihoidon ja asumispalvelujen piiriin. Palvelu tarjonnassa ajatellaan, että asiakas on silloin tarvitsemansa avun piirissä. Varmasti moni asiakas saakin tukea arjen haasteisiin. Kotihoidossa hoitajan aika asiakasta kohti on niukasti. Aikaa pysähtyä, kuunnella ja keskustella on vain harvoin. Masennuksesta kärsivä ikäihminenkin tarvitsee mielekästä tekemistä ja kohtaamista.
Tarvitaan kolmannen sektorin palveluja mm. ystäväpalvelun, vertaistukiryhmien ja erilaisten toiminnallisten ryhmien muodossa, mutta tarvitaan myös panostusta ikääntyvän väestön mielenterveyspalveluihin. Silloin kun on tarve asiantuntija-apuun, sitä tulee olla saatavilla asiakkaan iästä riippumatta.