Kevään vaalipaneeleiden yksi arvo kysymys liittyy eutanasiaan. Moni on ollut mukana äänestämässä eutanasian sallimisesta. Liian usein tulos on yhden kristillisdemokraatin ei eutanasialle, vastaan muiden kyllä eutanasialle.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan elämä on pyhä ja sen tulee olla koskematon. Avuttoman vastasyntyneen, hoitajistaan riippuvaisen vanhuksen ja työssä käyvän aikuisen elämä on yhtä arvokas. Ihmiselämän arvokkuus ei vähene avuntarpeen lisääntyessä.
Suomessa eutanasia on kielletty rikoslaissa. Eutanasian laillistamista vaativat puhuvat hyvästä kuolemasta, tarkoittaen elämän loppuvaiheita ennen kuolinhetkeä. Hyvä ja arvokas kuolema ei voi olla ihmisen tappaminen, vaikka sen suorittaisi lääkäri.
Eutanasiaa enemmän tulee keskustella hyvästä saattohoidosta ja sen saatavuudesta. Kuolevalle tulee tarjota hyvä elämä loppuun saakka. Potilasta ei tarvitse tappaa, jota syöpäsairaan vaikea kipu saadaan vaimennettua. Saattohoito ei ole passiivista eutanasiaa, vaan siihen voi sisältyä aktiivista hoitoa kuten sedaatio, nukuttaminen, ellei kärsimystä voida muuten lievittää.
Suurin osa kuolevista, kuolee korkeassa iässä vanhuuteen, monien elintoimintojen samanaikaiseen heikkenemiseen. Hekin tarvitsevat laadukasta saattohoitoa, kärsimysten lievittämistä ja läsnäoloa. Palkallinen saattohoitovapaa mahdollistaisi kuolevalle läheisen läsnäolon elämän loppuvaiheessa.