Jos otsikon kysymykseen tietäisi vastauksen olisin sen varmasti kertonut jo aiemmin. Mutta olen asiaa pohtinut, niin kuin moni muukin. Hoitajamitoituksesta ikäihmisten asumispalveluissa säädettiin laki eduskuntavaalien jäkeen. Lakia otetaan asteittain käyttöön. Mitoitus on tällä hetkellä 0,6. Se on jo tuonut merkittävää helpotusta hoitajien työhön. Aikaa yhdelle asukkaalle on enemmän. Sudenkuoppana on hoitajapula, joka haittaa mitoituksen täyttymistä.

Valtakunnassa on 70 000 hoitajakasi koulutettua muissa töissä. Miten heidät saadaan takaisin hoitotyöhön? Näin vaalien aikaan ratkaisuksi esitetään mm. palkan korottamista ja arvostusta. Ainakin Pohjois-Karjalassa tiedämme, ettei palkkoja voida yli valtakunnallisten korotusten kaikille nostaa.

Miten saada hoitoalan arvostus nousemaan? Olen ollut alalla yli kolmekymmentä vuotta. Tästä ajasta muistan ainakin parin viimeisen vuosikymmenen ajalta määrätietoista kampanjointia hoitotyön raskaudesta, palkan huonoudesta ja siitä ettei hoitajia arvosteta.

Olisiko aika aloittaa samanlainen kampanjointi onnistumisten ja hyvien kokemusten osalta? Kun jatkuvasti pidetään yllä puhetta, jossa hoitotyö näyttäytyy raskaana, aliarvostettuna ja huonosti palkattuna, yleisö alkaa uskoa näin olevan. Palkkaus on kuitenkin parempi kuin esimerkiksi kaupan alalla. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta hoitajat kokevat päivittäin onnistumisia. Joka päivä kohdataan kymmeniä, satoja ja valtakunnallisesti tuhansia asiakkaita, jotka ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Olisiko aika tehdä juttuja niistä? Hoivakodeista, joissa hoitajat tekevät työtä sydämellään, järjestävät asukkaille virkistyshetkiä, pitävät huolta asukkaiden päivittäisistä tarpeista ja osoittavat välittämistä. Minusta olisi.